Parin päivän ajan olen nyt ajatellut rakasta kissaani, joka on jo iäkäs. se on hyvin tärkeä osa perhettämme. kaikki perheenjäsenemme pitävät sitä perheemme tyttölapsena. Joskus minulta kysytään, kuka pitää huolta rakkaasta lemmikistäni, kun se kuolee. Lemmikki on saattanut olla eläessään pelokas tai kovin kiintynyt omistajaansa. Minulla on hyviä uutisia: rakkaat lemmikkisi voivat hienosti. On olemassa iso eläinten esi-isien ketju mutta myös eräs näkökulma, jota monet eivät ole tulleet ajatelleeksi.
Ajattelepa kehoasi autona ja henkeäsi autonajajana. Muistele ensimmäistä kertaasi auton ratin takana. Olit varmasti tosi hermostunut ja jännittynyt. Auton ratin takana olet vastuussa kaikista kyydissä olevista ja myös käyttäytymisestäsi liikenteessä. Saatat joutua tahattomasti kolariin, jolloin alat olla huolissasi myös toisten autonajajien taidoista. Sääolotkin voivat olla hankalat, auto saattaa mennä rikki jne. On niin monia asioita, että hermoromahdus saattaisi olla lähellä. Jopa useita kymmeniä vuosia ammatikseen ajaneet eivät koskaan voi olla liikenteessä täysin rentoja.
Kuolemasta ja kuolemisesta on pinoittain materiaalia, mutta se ei paljoakaan auta, kun kuolema koskettaa henkilökohtaisesti. Yritän auttaa helpottamaan tässä tilanteessa ja auttamaan subjektiivisessa kokemuksessa.
Keho on vain hengen kulkuneuvo ja nuo kaksi ovat täysin erillisiä. Kuten sinä ja autosi olette täysin erilliset – silti kun istut autossasi, sinusta tulee jossain määrin osa kulkuneuvoasi, aivan kuin kehosi. Kuoleman tullessa, olipa kyseessä ihminen tai eläin, kokemus on lähes identtinen ja eläimet ja ihmiset eivät ole missään erillisissä paikoissa. Taivasta tai helvettiä ei ole. Ihmiset ovat eläimiä, jotkut meistä tosin eivät halua sitä tunnustaa. Se henki joka ’ajaa’ kehoasi on identtinen eläimen kehossa elävälle hengelle. Sekä oma että lemmikkiemme henki on puhdasta energiaa ja voi matkustaa ajasta ja paikasta välittämättä. Se voi jättää tämän planeetan, aurinkokunnan ja jopa koko galaksimme.
Keho kuten autokin, toimii turvallisena kilpenä elinympäristössämme. Keho kuitenkin rajoittaa tietyllä tavoin kykyjämme aistia. Autossa istuessasikin näet ulos ikkunan kautta ja esimerkiksi tuoksuja tai säätiloja et tunne samalla tavoin kuin auton ulkopuolella. Heti kun astut auton ulkopuolelle, aistit valtavan paljon enemmän ympäristössäsi kuin auton sisällä. Aivan samoin fyysinen keho rajoittaa tiettyjä aistielementtejä. Jotkin eläimet kykenevät näkemään infrapunaa, jotkin ultravioletti- ja jotkin valkoista valoa. Meidän ihmisten näkökyky on varsin rajallinen, näemme vain valkoista valoa ja emme pysty kuulemaan tai haistamaan yhtä hyvin kuin esimerkiksi koira pystyy.
Kaikki henget tai sielut kykenevät kuitenkin näkemään, kuulemaan ja haistamaan ympäristöään ilman rajoituksia sen jälkeen, kun ovat jättäneet kehonsa. Meillä kaikilla on omat tapamme, niin myös lemmikeillämme. Kuoleman jälkeenkin suurin osa rakkaistamme jatkaa tietyssä määrin vanhoja rutiinejaan, tosin ilman tarvetta nukkua, syödä tai ulostaa. Lemmikkimme jatkavat jakamalla aikaansa meidän kanssamme edelleen, ihan samoin kuin eläessään. Jatkossa voitte päättää, jatkatteko yhdessä uusia seikkailuja kohti vai lähdettekö eri teille.
Recent Comments